pikkuruista

pikkuruista

sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Liukuovikokeilu

Jonakin aamuna viime viikolla näin huonekaluliikkeen mainosta selatessani valkoisen liukuovellisen matalan vitriinin. Oikeita neliöitä sellaiselle ei ylimääräisinä ole, mutta nukkekotineliöissä on vielä tilaa.

Siitäpä sopiva yhden illan mielihyväprojekti. Mittasin nukkekodin ruokasalista sille tilan ja mööpelin kooksi määräytyi 8x5x3 cm. Osat viiltelin 2 mm balsasta ja lasiovet CD-levykotelon kannesta. Vetämällä muoviin pienet viillot terävällä veitsellä saa kovan muovin taittumaan tahtonsa mukaan ilman lohkeilua.

 Liukuoville kaivelin pohjaan ja yläkanteen urat. Kaksi akryylimaalikerrosta peitti balsaiset pinnat.

 Harmaalla maalilla hipistelin pintoihin vielä vähän second handin tuntua.

 Sinne se päätyi portaikon kupeeseen sekalaisia astioita kannattelemaan.

 Hyllylevy on myös "lasinen".


sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Mitkä lautaset kattaisin tänään?

Pitkästä aikaa pääsin oikein häiriöttömällä hartaudella syventymään decal-piipertelyyn.


Osa viikonlopun saldoa (virkkuut ovat jo menneiltä ajoilta). Lautastilaus maailman ääristä tuli viikolla, ja siitä asti viikonlopun ohjelma on ollut kiveen hakattuna odottamassa perjantain käynnistyskipinää.

 Sinivalkoiset tuulimyllylautaset ovat yksi ehdoton suosikkini, joten palasin näihin jälleen vähän. Kuvio on sirolla posliinilla kaunis, ja reunan sinisten kuvioiden ansiosta pienet säteittäiset viillot, joita kuvion asettuminen koveralle pinnalle vaatii, jäävät hyvin piiloon.

 Syömään!



Nämä ruokasalin seinälle istahtaneet tipuset ovat wannabe-Portmeirion Botanic Garden Bird -sarjalaisia.


 Rappuseinälle päätyi Botanic Garden -sarjan suloisia kasviversioita.

 
Kiinnitykseen paperitapetille näytti riittävän kaksipuolinen valokuvatarra.


Ja vielä Pomona-sarjaa.

 Kotimaista designia pääsi edustamaan Taika.


 Varsinkin siniset sopivat decal-kuviksi kuin nenä päähän. Jälleen reunan kuviointi vie viillot näkymätömiin.


Punaisissa väri ei toistu niin uskottavana, mutta tunnistettavia nämäkin ovat.


 Vähän hempeilyä pitää aina tietysti olla mukana.

 Ja sitten arkista siivottomuutta kaiken soman vastapainoksi. Näitä likaisia astioita olen tehnyt aiemminkin, nyt jalostin ideaa vielä vähän ja lisäilin akryylimaalilla sosekeittoon raejuuston jäämiä ja lasagnelautaselle punajuurta.


 Toinen siro sininen ruokalautassarja. Näissä on jotain lämmintä mummolafiilistä. Melkein kuuluu kaappikellon rakse.

 Pakolliset Potterit.

 Yksittäiset extrat. Tuulimyllylautasia tulostelin kuuden hengen astiaston verran, mutta jotenkin tämä on parempi koriste- tai seinälautasena kuin koko sarjana, ja posliinille päätyi vain yksi.

Kokeiluja kirkkaalla decalilla

Kirkaspohjaisen decal-paperin työstämisessä on aina mukana pieni jännitysmomentti. Tuostettuna valkoisen taustapaperin vuoksi siirtokuvat näyttävät ihan erilaiselta kuin lopulta läpinäkyvälle lasille siirrettynä.

 Ruskeapohjaisista kuvista tuli lasilla tosi kivoja, väri jäi läpikuultavan haaleaksi ja lopputulos on ihan erilainen kuin paperietiketillä.


Myös teksteissä vahvemmat värit toimivat ihan hyvin. Vaaleat sävyt taas jäävät liian hailakoiksi ja joitain lasiastioita meikkailin yrityksen ja erehdyksen kautta useaan kertaan, ennen kuin lopputulos oli kelpaava.


 Eau de cologne -etiketti kiertää koko pullon.


 Nämä pikkuruiset kannelliset muoviastiat ovat olleet jemmassa ties kuinka pitkään, kun en ole keksinyt oikein järkevää muokkausta. Kirkkailla siirtokuvilla niistä tuli heti esillelaiton arvoisia.




 Mihin lie etikettiteksti viitannee, mutta tämä näyttäisi ihan vanulappupurkilta.


Keittiöön istahtaa tämä kaakaoinen purnukka. Tässä väri on sen verran haalea, että ainakaan millään kaakaotäytteellä tekstiä ei enää näkyisi ollenkaan. Nämä ovat kaikki ehkä muutenkin somimpia ihan tyhjillään. 

Astiajemmasta päätyi koristeluun myös muutama kulho. Vadit saivat vähän väriä posliinitussilla ja decal-kuvilla ja ikälisäkäsittelyn akryylimaaleilla.

Näihin hain vanhan emalivadin tuntua, olkoonkin, että materiaali on oikeasti posliini. Tässä pienoismaailmassa ei ole niin pilkuntarkkaa! 



 Kylpyhelmipullo sai kukkaisen etikettinsä myös. Valkoisia puutarjottimia koristelin kukilla ja perhosilla myöhempiä aamiaisasetelmavirityksiä odottelemaan.

Posliinimukeissa kirkaspohjainen decal on valkopohjaista kirkkaasti (ehe) parempi. Reuna ei juuri näy ja väri toistuu kuitenkin riittävän vahvana. 

 

 
Myös tarjottimiin kirkkaalla saa uskottavat leimat.



Pipo päähän!

Seuraa muutama rasittavan huonolaatuinen talvivalolla otettu värejä vääristävä kuva viime viikon pipokokeiluista.

 

Joskus muistui mieleeni ala-asteella koulussa tehdyt villalanka-karvapallot, nämä siis:


 Ja mietin, toimisiko sama myös pienoiskoossa. Piti kokeilla.

 
 Kyllä se toimii. Ja kun oli tupsu, piti sille tietysti tehdä myös pipo alle. Ompelulangasta 0,75 mm virkkuukoukulla tuli se.
 Tai ne. Eihän sitä yhteen voinut jättää.

Päähän asti en millekään nukelle näitä kokeillut, nuket kun tahtovat olla niin isotukkaisia (tai omatekoiset kärsivät siinä määrin alopeciasta ettei päätä tohdi hiertää millään ylimääräisellä).



 Koristepipoina menevät ainakin hyvin.
Ai että, miten ärsyttää nämä kuvien väriviat.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Virkkuuta ja värkkyytä

Virkkuukoukku on ollut muuton jäljiltä pitkään (yli vuoden) hukassa ja kärsimättömästi olen sitä turhaan muutamaan kertaan etsinyt virkkausinnon iskettyä. Viikko sitten se löytyi vahingossa, ja sen jälkeen koukkuun on pitänyt tarttua jo monena iltana.

1:12-mittakaavan kasseja on varsin terapeuttista virkkailla kirjavista ompelulangoista.

 
Miksi siis tyytyä yhteen?  
Tuitun uudet vaatteetkaan eivät ole aiemmin blogissa näyttäytyneet. Mekko ja söpöt villasukat ovat muiden miniatyyriharrastajien käsialaa.


 

 
 Viikon aikana valmistui myös ohut torkkupeitto nukkekodin makuuhuoneeseen. Tämän kanssa oli kärsivällisyys vähällä loppua kesken, niin hitaasti homma edistyi. 7-8 tuntia siihien pätkissä upposi aikaa harjaantumattomalta virkkaajalta. Virkkukoukku on 0,75 mm ja lanka sitä ohuen ohutta ompelulankaa.

 Aiempia hankintoja muilta harrastajilta: pieni paperikassi ja iki-ihanat varsisaappaat. <3

Vuoden takaisen muuton jäljitä myös balsalevyt ovat kadoksissa, edelleen. Jämäpussin pieniä balsapaloja löysin ja heti oli aivan pakko päästä vähän nikkaroimaan.


Pieni elämää nähnyt saunajakkara odottelee vielä vessan puolella saunan väliseinän valmistumista. 

 
 Vessaan rakentui myös pidempi lankkupenkki. 

 
 
Samalla oli ihan pakko saada tehdä myös pieni punainen jakkara, koska teki mieli. Sen siis tein, vaikka punainen väri ei millään tavalla ole nukkekodin värimaailmaan istuva.




Sinne se kuitenkin päätyi keittiön nurkkaan. Varmaankin perintöjakkara, josta ei tunnearvon vuoksi voi luopua, vaikka väri ei olekaan harmaaseen taloon sovelias.